Muutakin kuin kaivoja

- Suomen tahti tuntui niin ripeälle, ettei marketin kassalla meinannut ehtiä pakata, muistelee Jari Jurvakainen ensi tuntojaan lähetyskentältä paluun jälkeen.
- Minä taas melkein eksyin Jyväskylän Sokokselle, paljastaa vaimo, Heli Jurvakainen.
Viidestä vuodesta Etiopian lähetyskentällä on ehtinyt vierähtää jo tovi, seitsemän vuotta.
Noiden kentältä paluun jälkeisten vuosien aikana Jurvakaisen perhe, niin vanhemmat kuin kolme lasta, ovat sopeutuneet suomalaiseen elämänrytmiin: ahkeraan työntekoon ja elintasoon. Markettien tavaranpaljous tai arkirumban pyöritys ei enää saa haukkomaan henkeä.

Murto-osa ihmisistä elää näin

Jaria työllistää oman rakennussuunnitteluyrityksen luotsaaminen ja Heli toimii hammaslääkärinä terveyskeskuksessa. Lapset käyvät peruskoulua. Omakotitalo on rakennettu Jyväskylän maalaiskuntaan, Vaajakoskelle.  
- Joskus pitää oikein ravistella itseään, ettei tämä meidän asumismuotomme ja elämäntapamme ole ainut. Vain murto-osa maailman väestöstä asuu ja elää näin kuin me Pohjoismaissa. Ihminen on niin sopeutuvainen ja tottuu kaikkeen. Ajoittain tulee oikein mietittyä, että olivatko vuodet Etiopiassa edes tottakaan, Jari Jurvakainen puntaroi.

Kaikkeen tottuu

Tottumisen hän sanoo olevan monella tapaa ihmisluonnolle ominainen käyttäytymismalli.
- Kaikkeen tottuu, ja alamme pitää itsestäänselvyytenä sitä hyvää mitä meillä on. Kotiseudullamme toimii hienosti Kansanlähetyksen seurakuntayhteys. On miesten- ja naistenpiirit, nuorille ja lapsille toimintaa sekä paljon ihmisiä kokoava Leipäsunnuntai-kirkko. Ei ole mikään itsestään selvyys, että on näin. Siitä on hyvä muistaa olla kiitollinen.

Elämän rajallisuus näkyy arjessa

Jurvakaiset muistelevat elämän rajallisuuden olleen Etiopiassa todellisemmin läsnä ihmisten arjessa.
- Sairaanhoito on aivan toisella tasolla kuin meillä. Monellakaan ei ollut varaa hoitaa esimerkiksi syöpää. Diabetekseen ja aliravitsemuksesta johtuviin tauteihin kuoltiin jo nuorina. Kuoleman läheisyys sai toisella tavalla pohtimaan elämän katoavaisuutta ja iankaikkisuusnäkökulmaa, Heli selvittää.

Sanoma Kristuksesta tekee lähetystyön mielekkääksi

Etiopiaa tunteva perhe on nähnyt kehitysyhteistyön  tarpeen. Tärkeintä heistä on silti miettiä, miten evankeliumi sisällytetään näihin projekteihin.
- On surullista, jos kristillinen lähetystyö menee pelkäksi kaivojen, teitten ja myllyjen  rakentamiseksi. Lähetystyön mielekkyys piilee juuri evankeliumin viemisessä. Jos voimme edistää työllämme sitä, että yksikin ihminen on iankaikkisessa taivaassa, voiko olla mitään sen hienompaa? Jari
kyselee.    

Upea historia ei takaa elävää nykyisyyttä

Evankeliumin ehdoilla tehtävä lähetystyö odottaa tukijoiltaan Jurvakaisten mukaan valvomista.
- Paras lääke on pitää itse tilivälit lyhyinä Jumalan kanssa, kuuluu ohjenuora.
Perhe on seurannut lähettimäärien supistumista länsimaissa.
- Ruotsin kirkolla on esimerkiksi upea historia Etiopian lähetystyössä. Se on tehnyt yli sata vuotta valtavan hyvää työtä, mutta tänä päivänä lähtijöitä on vähän. Upea historia ei takaa toimivaa ja hengellisesti elävää nykypäivää, Jari Jurvakainen summaa.
Jurvakaiset korostavat, että lähetystyössä on kyse nimenomaan Jumalan valtakunnan työstä. Talous on realiteetti, joka on otettava huomioon. Se ei kuitenkaan ole se ydin, jonka ehdoilla ja varassa työtä tehdään.    

Lue lisää Uudesta Tiestä 1/2007.