|
Keskusteleva perhe voi hyvinNuoren pahoinvointia voi ehkäistä monella tavalla. Tärkeintä on luoda perheeseen avoin keskustelukulttuuri jo ennen lapsen murrosikää. Sanna Myllärinen Kauhajoen tragedian jälkeen monessa lapsiperheessä mietitään, millaisilla eväillä omat lapset voisi kasvattaa tasapainoisiksi nuoriksi ja aikuisiksi. Nuorisopsykiatrisella osastolla työskentelevän sairaanhoitaja Päivi Nurmen mukaan resepti on varsin yksinkertainen: antaa aikaa, kuulla ja olla läsnä.
- Yksinkertaisuudesta huolimatta ohitamme arjessa lapsen ja nuoren ihan liian herkästi. Omat kiireemme ja askareemme ovat merkittävämpiä. Usein aikuiset pohtivat, miten nuoren kanssa "tulee olla" ja ottaa kontaktia. Mietitään, eikö nuori vieroksu aikuisia, jotka "ei tajuu mitään". Eivät. He nimenomaan kaipaavat aikuista, joka on selkeästi oman ikäisensä, Nurmi sanoo.
- Ajan antaminen merkitsee, että omaa aikaa jää vähemmän. Nuoreen panostaminen on pois jostain muusta. Mutta se on rahan pankkiin laittamista, tulevaisuuden turvaamista.
Rajojen kokeileminen kuuluu asiaan
Nuoren elämään kuuluu väistämättä irtiotto perheestä ja rajojen kokeileminen. Päivi Nurmen mukaan nuoreen täytyy voida luottaa, silti hänen vointiaan on tarkkailtava.
- Jokainen nuori on oma persoonallisuutensa, kuka rauhallisempi ja hiljaisempi, kuka taas välitön ja räiskyvä. Kokeilut ja ylilyönnit kuuluvat nuoren elämään. Ongelmia niistä tulee silloin, kun ne muodostuvat tavoiksi.
- Jos nuori jää kiinni valehtelusta, päihdekokeiluista tai lintsaamisesta useammin kuin kertaluontoisesti, vanhempien on tärkeää pysähtyä pohtimaan nuoren kanssa, mistä on kyse, Nurmi pohtii.
Hänen mukaansa myöskään yksin viihtymistä ei tulisi sivuuttaa kevyesti. Harrastusten puuttuminen, koulumenestyksen heikentyminen ja perheen sisäiset vaikeudet liittyvät usein nuoren pahoinvointiin.
- Nuorta jututtaessa on hyvä kuulostella, onko nuorella esimerkiksi haaveita. Haaveiden sisältö on toki nuoren yksityisyyttä, mutta pahoinvoiva nuori voi olla hyvinkin näköalaton elämänsä suhteen. Hänellä ei vaikkapa ole mitään haaveammattia, on "ihan sama" mitä hänen ulkopuolellaan tapahtuu.
Päivi Nurmi kehottaa vanhempia puhumaan nuoren voinnista.
- Huolta ei saa painaa villaisella, sillä se on noussut jostain. Vie asiaa eteenpäin, nuoren vuoksi. Maksuttomia, auttavia puhelimia on runsaasti ja monet niistä ovat nuorisotyön ammattilaisten ylläpitämiä. Neuvottomuudesta ei kannata hätääntyä, hän rohkaisee.
Arki luo turvaa
Päivi Nurmen mukaan tasapainoiseen lapsuuteen ja nuoruuteen ei tarvita tutkimustuloksia ja oppaita, vaan tavallista, turvallista arkea.
- Ihmisen perustarpeet eivät muutu. Arkipäivän rutiinit tuovat turvaa. Monille tämä on itsestään selvää, mutta on kuitenkin paljon perheitä, joissa esimerkiksi unirytmiä tai ruokailuaikoja ei ole. Suomalaislapset esimerkiksi nukkuvat lyhempiä yöunia kuin muissa Pohjoismaissa, Nurmi kertoo.
- Kyse ei ole mistään hokkuspokkus-tempuista, vaan arjen laadusta: vietänkö riittävästi aikaa läheisteni kanssa, jaammeko asioita, huomaanko lapsen ja osoitanko hänelle hyväksyntää, reagoinko hänen kysymyksiinsä, tarjoanko sylin ja hellyyttä? Arvostanko aidosti nuorta, hänen ainutlaatuista persoonaansa ja uskonko häneen? Päivi Nurmi kyselee.
Hänen mukaansa perheen sisäistä vuorovaikutusta ja sen merkitystä voi tuskin liikaa korostaa.
- Ennen murrosikää vanhempien on tärkeää opetella keskustelemaan perheessä ja korostaa lapselle omaa rakkauttaan eri tavoin. Kun murrosiässä nuori ottaa etäisyyttä vanhempiinsa, vaikeistakin asioista voidaan keskustella, jos ollaan totuttu siihen jo aiemmin.
|