Kristus kuoli vapaaehtoisesti

-Kristuksen ristinkuolemaa ajatellessa suru ja ilo kulkevat käsi kädessä, rovasti, teologian tohtori Matti Väisänen (kuvassa) sanoo.

- Se riippuu siitä, mihin katson. Jos katson itseeni, silloin Kristuksen kuolema, se että minun syntini on sovitettu, on pelkästään iloinen asia. Jos taas katson Kristukseen, en voi itkemättä ajatella sitä, että hän, ainut viaton, joutui kärsimään ja kuolemaan minun tähteni. Kristuksen ristissä on Matti Väisäsen mukaan suurta se, että hän otti paikkansa vapaaehtoisesti.

- Eihän hänen olisi ollut pakko riippua ristillä. Hänelle sanottiin herjaten: "Astu alas sieltä, jos olet Jumalan Poika!"  Hänellä oli ristiinnaulittunakin kaikki valta. Hän olisi voinut tulla alas koska tahansa. Hän ei kuitenkaan tehnyt niin, koska oli sitoutunut kantamaan meidän taakkamme.

Jeesusta eivät pitäneet ristillä naulat vaan rakkaus meihin. Hänen vastustajansa olisivat olleet vain pölyä hänen edessään, jos hän olisi käyttänyt kaikkivaltiuttaan siinä tilanteessa.


Absoluuttisesti yksin

Matti Väisäsen mielestä Kristuksen kärsimyksessä on syvintä se, se että Jumala hylkäsi hänet.

- Sen on tähän mennessä kokenut vain hän, ei kukaan muu. Me voimme vain aavistella, mitä olisi, jos Jumala vetäisi kätensä yltämme pois. Kristus on elänyt sen todeksi.

Jeesuksen sanat "Se on täytetty" puhuttelevat Matti Väisästä.

- Nehän on ennustettu jo Psalmissa 22:32. Kristus oli jo ennen ihmiseksi tulemistaan sopinut Isän kanssa sovitus- ja lunastustehtävästä. Kärsimyksen ja tuskan keskellä Jeesuksella oli sisäinen ilo siitä, että hän kesti loppuun asti." Saatana ei ollut saanut häntä pettämään lupaustaan. Viimeisenä päivänä ne, jotka ovat hylänneet Kristuksen tarjoaman armon, joutuvat lopullisesti Jumalan hylkäämiksi.


Uuteen olotilaan

Väisänen sanoo, että Kristuksen kuolema merkitsee myös perimmältään iankaikkista elämää meille. Koska Jeesuksen sovitusteko onnistui, Jumala herätti hänet kuolleista. Hän täytti Jumalan tahdon, ja Jumala todisti sen herättämällä hänet kuolleista.

- Kristus on esikoinen kuolleista herätetyistä. Siihen uuteen aikakauteen, uuteen olotilaan, Kristuksen seuraajat saavat tulla hänen perässään.

Ristin tapahtuma mahdollistaa Väisäsen mukaan meille uudestisyntymisen Jumalan lapsiksi. Pyhä Henki tekee sen Jumalan sanaa ja kasteen sakramenttia välineenään käyttäen. Niin meistä tulee sovitustyön perusteella Jumalan lapsia, Kristuksen sisaria ja veljiä.

- Ristillä Kristus luettiin Jumalan silmissä meiksi. Hän otti meidän paikkamme, jotta me saisimme  hänen paikkansa. Martti Lutherin sanoin tämä on autuas vaihtokauppa. Saamme Jumalan silmissä takaisin syyttömyyden ja viattomuuden, jonka olimme menettäneet, Matti Väisänen sanoo.

- Kristus voitti ristillä myös turmiovallat: synnin, kuoleman ja Perkeleen. Hän osti meidät vapaiksi. Syntiinlankeemuksessa syntynyt siteemme sielunviholliseen katkaistiin, kun taas yhteytemme Jumalaan eheytettiin, Väisänen toteaa.


Sanoma sovituksesta kaikille ihmisille

Se, että Kristus on kuollut kaikkien maail­man ihmisten puolesta, merkitsee Matti Väisäselle lähetystä.

- Koko maailma on sovitettu. Kristus teki sen. Sanoman vieminen sovituksesta on sen sijaan uskottu Jeesuksen omien tehtäväksi.

Väisänen toivoo, että kristilliset kirkot olisivat hoitaneet lähetystyönsä paremmin.

- Silloin emme ehkä enää olisikaan täällä, vaan tämä aika olisi jo päättynyt. Opettaahan Raamattu, että ennen kuin Kristus tulee, evankeliumi viedään kaikkeen maailmaan ja että riemuitsevassa seurakunnassa on edustajia kaikista kansoista ja kielistä, hän pohdiskelee.

- Ne, jotka käsittävät ja sisäistävät pitkäperjantain ja pääsiäisen sanoman, vievät voimakkaimmin evankeliumia eteenpäin. He ovat todellisia lähetyksen ystäviä.

-----

Ristin työ omakohtaiseksi

Hengelliset asiat ovat olleet Matti Väisäselle totta jo lapsuudesta asti. Hän joutui kokemaan monta rankkaa asiaa. Hänen siskonsa kuoli hänen ollessaan kymmenvuotias, ja heti kuukauden kuluttua kuoli äiti. Lisäksi oli sota. Jatkosodan pahimman loppurytinän aikaan kotiväki istui sisällä
pirtissä hiljaa ja varmaankin jokainen mielessään rukoili, kun taistelujen jylinä kuului Saimaan yli.

- Äiti oli uskova. Isä ja setä kunnioittivat kyllä uskonasioita, mutteivät olleet niitä ehkä sisäistäneet. Täti puolestaan oli körtti; hän oli myös maallikkosaarnaaja ja piti pyhäkoulua.

Murrosiässä maailma veti puoleensa. Silti Väisänen meni hengellisiin seuroihin aina, kun niitä kotipuolessa järjestettiin.

- Minua ei olisi saanut millään olemaan menemättä. Koin, että siellä puhuttiin totta, siellä oli hyvä olla ja tunsin, että sinne minä kuuluin.

- Sen, että Kristus on kuollut myös minun puolestani, sisäistin vasta, kun hengelliset asiat varsinaisesti aukesivat minulle nuorten leirillä Vivamossa kesällä 1957.


"Suurin syntinen" sai anteeksi

Kesällä 1994 Matti Väisänen oli Hämeenlinnan sairaalassa kuoleman kielissä. Siellä häntä alkoivat omat synnit painaa ja ahdistaa suunnattomasti.

- Silloin tuli eläväksi Paavalin sana "Minä olen syntisistä suurin". Kohtasin Jumalan pyhyyden. Koin, että se murskaa minut, minusta ei jää mitään jäljelle, minä tuhoudun. Itkin hillittömästi.

- Kenenkään olisi ollut turha väittää minulle, että olivathan Hitler, Stalin, Mao ja heidän kaltaisensa syntisempiä kuin minä. En nähnyt heitä vaan vain Jumalan pyhyyden.

Sitten Väisänen huomasi sielunsa silmillä kirkkaan säteen, joka lähti Golgatalta, valtasi vähitellen alaa ja lopulta sulki hänet sisäänsä.

- Tajusin, että sen kirkkauden olemus oli Jumalan rakkaus ja syntien anteeksiantamus. Ahdistus päättyi siihen hetkeen. Sisimpääni kirjoitettiin samalla raamatunkohta "Jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat." Aina kun Matti Väisänen sairaalassa sulki silmänsä ja alkoi rukoilla, sama näky toistui. Golgatalta lähtevä kirkkaus kätki hänet sisäänsä ja hän sai asua Jumalan rakkaudessa ja syntien anteeksiantamuksessa.

- Se on pitkäperjantain lahja, Kristuksen Golgatalla meille valmistama lahjavanhurskaus, sinulle ja minulle!